Blogi

Kättelyitä, ministereitä ja 2250 New Yorkissa

Viime syksynä pääsin toteuttamaan unelman, jonka uskon monen YK-nuoren jakavan: puhumisen tärkeästä asiasta kansainvälisen yhteisön ytimessä, YK:n päämajassa New Yorkissa. Kansainvälisenä rauhan päivänä 21.9. pidin puheen, joka koski Nuoret, rauha ja turvallisuus- päätöslauselmaa ja Suomen 2250-verkostoa. Edustin ministeritason tapaamisessa Suomen 2250-verkostoa ja sitä sihteeröivää Allianssia toisena nuorena paneelissa. Tässä kirjoituksessa pohdin, mitä oppeja kokemuksesta jäi käteen ja kerron, mitä tapahtui ministeritapaamisen kulissien takana.

Alun perin tapahtumaa YK:lla suunniteltiin maaliskuulle. Hakukuulutuksen avauduttua katsoin kalenteriani ja sydän alkoi hakkaamaan lujasti. Pääsisin tuonne. Kalenterin täyttö hiukan kevyemmällä kädellä osoittautui yllättävän hyväksi ideaksi. Edustajaa haettiin vain muutaman viikon varoitusajalla, mikä teki tilanteesta jännittävämmän. Saavuin lumiseen New Yorkiin ja ihmettelin ensimmäisen kerran kaupungissa olevana kaikkea ympärilläni. Olo oli kuin olisin humpsahtanut keskelle elokuvaa.

Yksi asia, minkä pian opin oli, että mitä tahansa voi tapahtua. Lumimyrsky ravisteli New Yorkia, mikä johti kaupungin koulujen ja YK:n päärakennuksen sulkemiseen. Suomessa kaikki olisi jatkunut business as usual, mitä nyt pieni lumimyräkkä menoa haittaisi. Tapahtuma, jota varten olin valmistautunut, peruttiin päivää ennen suunniteltua ajankohtaa. Nousin Suomen koneeseen monta kokemusta ja kontaktia rikkaampana, mutta ilman puheen pitämistä ja käytyä keskustelua nuorten osallisuudesta rauhan prosesseissa. Pettymys.

Lesson 1) Mitä vain voi tapahtua. Ja välillä tapahtuukin.

Heinäkuun lopulla sain sähköpostin. Sama ministeritapaaminen pidettäisiin kansainvälisenä rauhan päivänä 21.9. Pääsisin sittenkin puhumaan minulle, Suomelle ja koko maailmalle tärkeästä aiheesta, nuorten positiivisesta ja aktiivisesta roolista yhteiskunnallisessa muutoksessa. Sain puheaikaa kolme minuuttia. Mitä haluan sanoa kolmessa minuutissa, kun parikymmentä ulkoministeriä kuuntelee korvat höröllä? Aika paljon. Tiiviin ajan puitteissa oli kuitenkin tehtävä valintoja, joten kiteytin puheen esimerkkeihin Suomesta sekä nuorten osallisuuden lisäämisestä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa.

Lesson 2) Kiteytä viestisi. Mieluummin vähemmän asiaa selkeästi kuin enemmän asiaa rönsyilevästi.

Kun olin lukenut puheen niin monta kertaa, että se tuli uniini, päivä koitti. Sain varmistuksen siitä, että YK:n pääsihteeri António Guterres tulisi olemaan paikalla. Cool. Eräs panelisteista paljasti, että hän ei ole innoissaan puheen pitämisestä näin korkean tason tapahtumassa. Häntä jännitti. Meidän nimien lausumiset varmistettiin, sillä kukaan ei halunnut tehdä virheitä mikkiin. Hienojen maa- ja nimikylttien takana on ihan tavallisia ihmisiä, jotka pelkäävät epäonnistumisia ja jännittävät välillä.

Lesson 3) Ulkoministerit ovat tavallisia ihmisiä, jotka pelkäävät virheiden tekemistä mikkiin.

Pääsihteeri António Guterres pahoitteli tiukkaa aikatauluaan ja sitä, että hän joutuisi poistumaan pian oman puheenvuoronsa jälkeen. Yliviivasin hänen erillisen puhuttelemisen puheeni alusta vaivihkaa. Ei se mitään, sain jo kuvan meidän kättelystämme, joten saat mennä, jos kerta täytyy (pics or didn’t happen). Ihmettelin sitä, miksi ihmiset puhuivat niin kaukana mikistä. Aina puhuessani pidän huolen siitä, että ääneni kuuluu – mitä kuuluvampi ääni, sitä todennäköisemmin viesti saavuttaa haluamansa huomion. Puhetta pitäessäni vedin mikkiä lähemmäs, että kaikki varmasti kuulisivat, mitä minulla on sanottavana. Myöhemmin tajusin, että puhujat pitivät pienen etäisyyden mikistä samanaikaisen kääntämisen vuoksi eri kielille, ettei kovaäänisistä kuuluva versio peitä alleen käännöstä. Hups. Lukion valmistujaisissa ja isoäidin syntymäpäivillä sai kailottaa vapaasti, koska puhetta ei samanaikaisesti käännetty Kiinaksi.

Lesson 4) Säädä puhevoimakkuutta tilanteen mukaan. Seuraa kokeneempien esimerkkiä, jos et ole varma jostain.

Tiesin, että EU kuului tilaisuudessa perustettuun Champions of Youth-ryhmään, kuten Suomi ja 20 muuta maata. Silti yllätykseni oli suuri, kun EU:n ulkoasiainhallinnon korkeaedustaja Federica Mogherini tuli pitämään puheenvuoron vain viiden metrin päähän minusta. Siinä se bosslady nyt oli ilmielävänä, jonka puheenvuoroja lähetin uutiskirjeen muodossa eteenpäin toissa kesän harjoittelussa. Puheenvuoron jälkeen hän siirtyi ripeästi toiseen tilaisuuteen, kuten ulkoministeri Timo Soini oman puheenvuoronsa jälkeen. YK:n korkean tason viikot ovat täynnä ohjelmaa ja turvallisuusjärjestelyt sekä aikataulujen tiiviys sen mukaisia.

Lesson 5) Tilaisuudesta toiseen juokseminen on elämää silloin, kun olet tärkeä. Voi siis olla ihan hyvä olla vähemmän tärkeä ja nukkua yönsä kokonaisina.

Tapasin ulkoministeri Soinin seuraavana päivänä sattumalta New Yorkin kadulla, kun hän oli matkalla tapaamiseen. Emme olleet ehtineet keskustella edellispäivänä lainkaan, joten vaihdoimme muutaman sanan ja kädenpuristuksen siinä, keskellä kadun hälinää. ”Hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita”, olivat hänen terveisensä minulle. Kaunis ajatus, mutta ainahan se ei tietysti pidä paikkaansa. Hyville ihmisille tapahtuu myös pahoja asioita, minkä takia kaikkia tarvitaan rauhan rakennukseen. Että niitä pahoja asioita tapahtuisi hiukan vähemmän. Tähän Nuoret, rauha ja turvallisuus-päätöslauselma antaa työkaluja: mitä enemmän nuoria on mukana rauhantyössä, yhteiskunnallisilla päättäjäpaikoilla ja muuttamassa yhteiskuntaa, sitä vahvempaa ja meidän näköistämme huomista ja tätä päivää olemme rakentamassa.

Lesson 6) Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma nostaa esiin nuorten oikeutuksen vaikuttaa positiivisesti ympärillä olevaan maailmaan ja antaa valtioille velvoituksen auttaa meitä siinä.

Nuorisoedustajien puheenvuorot alkavat ajassa 22:20 ja 29:16. Together we build it -järjestön perustaja, libyalainen Hajer Sharif oli toinen tilaisuudessa puhunut nuorisoedustaja, joka sai puheenvuorollaan seisoma-aplodit salissa

 

Milja Suihko,

Suomen YK-nuoret

Kansainvälisen politiikan yhdistys FAIA ry

***

2250 – A vehicle for equal youth participation?

In 2015, the United Nations Security Council adopted resolution 2250. The adoption triggered young people to step up and embrace the opportunity to participate in the international community. So far numerous efforts have been made by young peace builders to advocate for 2250 – and this is only the beginning!

You might ask yourself why 2250 has become so meaningful? 2250 is actually a lot more than a bizarre combination of digits; it is the world´s first UN Security Council resolution on young people and their role in peacebuilding. The resolution obligates UN member states to include young people in decision making. To break it down even more, 2250 offers a direct opportunity for young people to engage in peacebuilding on a national and international level.

In Finland, the 2250–resolution on youth peace and security has served as a vehicle for youth participation. In less than two years, a lot of advocacy work on promoting 2250 has been done. One of the biggest achievements is the 2250–Youth Peace and Security Network bringing together young people with an interest in peace and security issues. Most of the young people engaged in the 2250-network are active in different youth organizations and have backgrounds in law, political, and social sciences. In a sense, we could draw the conclusion that many of the young people engaged in advocating for 2250 in Finland are so called “privileged” and well-educated youth such as myself.

I´ve had the opportunity to engage in advocacy work in a variety of youth and human rights organizations for the past 7 years. To me, young people´s and children´s rights as well as creating equal opportunities for active and meaningful participation have always been important.

Ever since 2250 was adopted, I´ve realized that it has a lot of potential. In 2017, I had the chance to contribute to advocating for 2250 by coordinating an international social media campaign on 2250 in partnership with the World Federation of the United Nations. The campaign had a two-folded aim. Firstly, to raise awareness on the youth peace and security resolution. Secondly, to empower and engage young people to advocate for 2250 by filming video clips and posting them online. I was also fortunate enough to participate in a panel discussion on Youth Peace and Security at the UN headquarters in New York. Not only did our 2250–social media campaign video get lunched during the event but I also had the opportunity to share my views on the topic of youth engagement. (Watch some of my thoughts
here
.)

My aim from the start was to create an inclusive campaign providing the opportunity for all young people to participate. (Watch the campaign video here.) In general, the campaign was successful in raising awareness on the youth peace and security agenda. However, looking back I´ve realized that we might have set the bar bit too high. When evaluating the 2250–social campaign, I asked young people form conflict areas to give me feedback on the campaign. As a general response, it was emphasized that the country context should be taken into consideration when implementing 2250. Basically, in a liberal country such as Finland characterized by a strong civil society, advocating for youth engagement on 2250 is a lot easier compared to a country in conflict. Evaluating the 2250– social media campaign taught me that if one wants to successfully advocate for 2250, diversity should be the starting point.

 

The question that still puzzles me however is; how can we empower all young people to advocate for 2250? In theory, I think I have the answer. My vision, even though still a bit blurry, is to start with creating more visibility for 2250 at the grass root level. After all, education is the key to empowerment. But in order to educate youth we have to start with putting 2250 into the country context. What works for example in Finland – a country with strong civil society engagement and youth organizations might not be the optimal solution in all countries.

In Finland, advocacy work on the 2250 has been strongly linked to structures such as the 2250-network. But if we want to create new and more inclusive opportunities for youth engagement we need to start thinking outside of the box. To widen our perspectives on youth empowerment creative thinking is essential. I believe that youth from all backgrounds can be empowered to advocate 2250 by simply lowering the bar for engagement. In practice, this means creating equal opportunities for participation or as I like to call it a community of inclusion. To build this community, we need to create a welcoming atmosphere that is respectful of diversity.

Because in the end, if we want to advocate for 2250 and build sustainable peace it will not be an easy effort. On the contrary, it will be a difficult task that requires co-operation characterized by diversity. We all have different skill sets that complete each other and in order to achieve sustainable peace we have to invite all youth to participate in our advocacy efforts!

Text: Emilia Hannuksela

Photos: WFUNA Youth & UN Focal Point on Youth

 

***

Avain maailman konfliktien ratkaisuun – nuoret, rauha ja turvallisuus

Syyskuun lopussa osallistuin erittäin mielenkiintoiseen Euroopan ulkoasiainhallinnon kuulemiseen. Aihe oli politiikkanörtille yksi kiinnostavimmista: Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2250 nuorista, rauhasta ja turvallisuudesta (2015).

Nuorten osallistuminen rauhanrakentamiseen, konfliktinratkaisuun, turvallisuuspolitiikkaan ja konfliktin jälkeisten yhteiskuntien rakentamiseen voi muuttaa maailmaa vallankumouksellisella tavalla. YK:n jäsenvaltioiden olisi viisasta toteuttaa päätöslauselmaa monin eri tavoin kestävän ja positiivisen rauhan (Johan Galtungin termein) saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Jotta maailman ongelmat voitaisiin ratkaista tehokkaasti, kaikki mahdollisuudet käyttäen, nuoria ei voida nähdä vain uhreina tai konfliktien luojina.

Erityisesti konfliktista kärsivissä yhteiskunnissa nuorten osallistumisen pitäisi olla kansallinen kärkitavoite. Jotta nuoret voisivat osallistua päätöksentekoon muuten kuin tarttumalla aseisiin, selkeä osallistuminen demokraattisiin prosesseihin tulee mahdollistaa. Nuorten osallistumisen edistäminen päätöksenteossa antaisi parhaimmillaan kokonaan uuden näkökulman yhteiskuntaan kokonaisuudessaan. On myös varmistettava nuorten osallistumisen monimuotoisuus: meitä on eri taustoista, uskonnoista ja sukupuolista. Agenda 2030 ja etenkin sen sisällä YK:n kestävän kehityksen tavoite 16 tukee ajatusta rauhanomaisten yhteiskuntien rakentamisesta osallisuuden kautta.

Onneksi askeleet päätöslauselman toimeenpanemiseksi eivät ole mysteeri. Ensimmäinen looginen askel on luoda kansallisia 2250-toimintasuunnitelmia, joihin sisältyy konkreettisia tavoitteita, toimia ja välineitä päätöslauselman toteuttamiseksi. Edistymisen arvioinnin mekanismien kehittäminen on myös erittäin tärkeää. Päätöslauselman hengessä toimintasuunnitelmien laatimisprosessiin pitäisi kuulua myös nuoria ja nuorten edustajia.

2250 tulee ottaa myös osaksi kansallisia budjetteja. Sekä Suomessa että Euroopan unionin tasolla nuoret, rauha ja turvallisuus- työn rahoituksen kriteerit olisi suunniteltava siten, että ne takaavat rahoituksen saavutettavuuden esimerkiksi nuorisojärjestöille ja alan tutkimukseen. Myös koulutus ja työ myös antavat nuorille välineitä olla mukana omassa ympäristössään ja ehkäistä esimerkiksi väkivaltaista radikalisaatiota.

Euroopan unionin nuorisostrategiaan tulisi sisällyttää päätöslauselman henki, ja luoda puitteet EU: n päätösten vaikutusten arvioimiseksi nuorten ja tulevien sukupuolten näkökulmasta. On vielä pitkä tie siihen, että 2250 onnistuneesti valtavirtaistetaan kansainvälisten järjestöjen asiakirjoihin ja koko konfliktin kiertoon liittyviin hankkeisiin. Pienillä askeleilla olemme kuitenkin matkalla kohti tasa-arvoisempaa, rauhallisempaa maailmaa.

Kirjoittaja: Alviina Alametsä