Päätöslauselman sisältö

2250 on ensimmäinen nuoria, rauhaa ja turvallisuutta koskeva YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma. 2250 korostaa nuorten aktiivista osallistumista rauhanrakennuksessa. Usein nuoret on nähty joko väkivallan tekijöinä tai sen uhreina. Päätöslauselman korostama uudenlainen ajattelutapa on merkittävä askel siihen, että negatiiviset mielikuvat ja ennakkoluulot nuoria kohtaan hälvenisivät.

Päätöslauselma asettaa suuntaviivat valtioiden, YK:n ja kansalaisyhteiskunnan poliitikoille ja ohjelmille, jotka käsittelevät nuoria turvallisuuden ja rauhan näkökulmista. Päätöslauselmassa nuorina pidetään 18–29-vuotiaita. Nuorista puhuttaessa on ymmärrettävä, että nuorten taustat vaihtelevat voimakkaasti esimerkiksi kansallisuuteen, etnisyyteen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin, sosioekonomiseen asemaan, kulttuuriin ja/tai uskontoon liittyen.

2250 muistuttaa luonteeltaan naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevää päätöslauselmaa 1325. Kestävää rauhaa ei voida rakentaa ilman nuoria. Nuorten osallistumisen vahvistaminen on myös tapa ehkäistä nuorten marginalisoitumista ja väkivaltaa aseellisissa konflikteissa. Toisaalta päätöslauselma korostaa, että nuorten suojelun erityistarpeet on huomioitava konflikteissa sekä konfliktin jälkeisissä tilanteissa.

Nuoria, rauhaa ja turvallisuutta lähestytään päätöslauselmassa viiden osa-alueen kautta:

  1. Osallistuminen. Päätöslauselma kehottaa kansallisia hallituksia lisäämään nuorten osallistumista päätöksenteon kaikilla tasoilla konfliktien ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi.
  2. Suojelu. Valtioiden tulee taata ihmisoikeuksien toteutuminen kaikkien, myös nuorten kohdalla. Nuoret nostetaan esiin erityiseksi suojelun tarpeessa olevaksi ryhmäksi konfliktien kaikissa vaiheissa ja niiden jälkeisissä tilanteissa.
  3. Ennaltaehkäisy. Nuorille on annettava riittävästi tukea sosiaalista yhteenkuuluvuutta vahvistavaan ja väkivaltaa ehkäisevään toimintaan. Ennaltaehkäisevä toiminta edistää rauhan kulttuuria, suvaitsevaisuutta, kulttuurien ja uskontojen välistä nuorten dialogia sekä estää nuoria joutumasta väkivaltaisten tekojen uhreiksi. Päätöslauselma kehottaa myös tukemaan laadukasta rauhankasvatusta.
  4. Kumppanuudet. Päätöslauselma kehottaa hallituksia muodostamaan ja vahvistamaan kumppanuuksia. Tämä tapahtuu esimerkiksi osallistamalla paikallisen tason toimijoita ja kansalaisyhteiskuntaa nuoriin, rauhaan ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Jäsenvaltioita kannustetaan lisäämään tukea nuorten omalle toiminnalle rauhan eteen.
  5. Aseidenriisunta, kotiuttaminen ja integroiminen takaisin yhteiskuntaan. Päätöslauselma kannustaa huomioimaan nuorten erityistarpeita edeltävissä toimissa, joita käytetään konfliktien jälkeen kestävän rauhan saavuttamiseksi. Huomiota on kiinnitettävä myös nuorten koulutusmahdollisuuksiin, työllistymiseen ja marginalisoitumisen ehkäisemiseen.

Päätöslauselma 2250 antaa työkaluja väkivaltaisen ekstremismin torjumiseen. Nuorten väkivaltainen radikalisoituminen ja ekstremismi voivat lietsoa konflikteja sekä uhata kansainvälistä vakautta ja kehitystä. Päätöslauselma korostaa, että suurin osa nuorista ei edusta väkivaltaisia toimijoita. Nuorilla on pikemminkin tärkeä rooli väkivallan ja väkivaltaisen ekstremismin vastustamisessa. Nuorten tuomitsemisen sijaan on puututtava ääriliikehdintään johtaviin perussyihin.

Päätöslauselman hyväksyminen tuo painoarvoa ja tunnustusta nuorten jo tekemälle työlle kestävän rauhan puolesta. Päätöslauselma 2250 antaa näkyvyyttä nuorten toiminnalle ja aloitteille sekä nuorisojärjestöille, jotka pyrkivät rauhaan, oikeudenmukaisuuteen ja moninaisuuden edistämiseen.